Noniiiin! Torstaina me siis oltiin Reckless Loven priva keikalla tavastialla, ja meininki siellä lähenteli hautajaistunnelmaa, mutta näin niiden roudaria lainatakseni; Onneksi me edes oltiin siellä.

Humalatila oli jostain syystä melkoinen, olihan ne tosiaan yhtäkkiä ilmaisen viinan bileet, jotka oli täynnä nörttipoikia. Päädyttiin jonkun kuvaan, joka kuulemma tulee facebookkiin. Ja siihen supertyperään haastatteluun, jonka tiimoilta häpeän silmät päästäni. Tai siis hävetään.

Kerran bändäri, aina bändäri ja kitaristin kanssa Bar Bäkkärille, kuitti siitä kun ostin sille lonkun muistoboksiin. Mun keskittymisenalana lähinnä juominen, neiti J;n herra Kitaristi ja Ihana - aiheuttaa vähän kriisitilanteita se baari, kun monesti liian monta superhyvännäköistä miestä siellä.

Hukattiin Kitaristi ja tultiin kotiin, mäkkärin kautta ja aamulla hävetti.