Mun on PAKKO jakaa tämä teille; (saa onnitella)

mutta mää oon ihan tositositosi ihastunut. Siis anteeksi mitä? NIIN! Mää eilen tapasin herra R;n, menin hänen luokseen kylään ja me puhuttiin - puhuttiin ihan vitusti, ja istuttiin nuhruisessa paikallisessa käsikädessä pöydän yli, ja katseltiin toisiamme silmiin. Nukuttiin sen sängyssä lähekkäin, ja ennenkuin nukahdin Tajusin, kuin paljon oon kaivannut miestä lähelleni muuten kuin panemaan. Siis läheisyyttä kaivannut, minä? mitä???

Joskus yöllä neljän aikaa heräilin, ja vahingossa, huom. vahinko!, harrastettiin seksiä. (häähää +5p) Ja jatkettiin unia ällönsöpösti...

Aamulla R toi mulle kahvia sänkyyn, sano lähtevänsä töihin ja käski olla kuin kotona. Ja mulla oli varmaan taas typerän autuas ilme naamallani.

Mulla tekis ihan vitusti mieli laittaa herralle viestiä, että oli kivaa, nähtäiskö toisteki, mutta pelkään vaikuttavani säälittävältä + oon tänään siivonnut n. 4h, hymyillyt kokoajan eikä edes vituttanut kertaakaan. Helvetin huolestuttavaa.

Takokaa järkeä mun päähän, ennen kuin neiti J;kin menettää hermonsa mun ihastushässäkän kanssa. Taas.

Minä olen Säälittävä. Oon kokoajan selittänyt itselleni - ja muille, kuinka Mister Korston toiminnat ei liikuta mua mitenkään. No kyllähän ne liikuttaa. On ehkä siis pakko myöntää, että Ihastunut neiti Helemi täällä hei. Niin, olen kai ihastunut, tai jotain.. Ainakin jonkin verran. Ehkä ihan vähän vain kuitenkin. Ihan vähän siis vaan! (Sopikaamme niin, niin saan olla itseni kanssa paremmilla mielin.)

EIHÄN YHDENILLANHOITOIHIN SAA IHASTUA EIHÄN? Eikä edes alunperin yhdenillanhoitoihin, NIIN KERTA !? Ohjeistan aina kaikkia, että ei voi toimia omia ohjeitaan vastaan. No, minä olen antanut "ohjeen", että älkää vittu luulkokkaan hakevanne jotain suhdetta yhdenillanhoidoista. JA MITÄ MINÄ ITSE TEEN?  Lirkuttelen pääni paskaksi Mister Korston perään, joka on kyllä niin vaikeasti tavoteltava, että voi jumalauta. MUTTA ehkä asia on kuitenkin niin, että se mikä on vaikea saada, olis muka perkeleen kiva saada, mutta sitten kun saa, menee maku koko hommasta. Tai ihmisestä tässä tapauksessa. Metsästysvietti. Mutta, eikös cosmopolitan mainosta, että se on vain miehillä? Kusetusta!

Mutta, koska maanantai-ilta on nykyään ihan yleinen vedetään lärvit päivä, menen aukaisemaan piikin (ainakin toivottavasti) kantabrenkunkiskontapaikkaan, ja haistatan vitut melkein koko maailmalle. Messissä luonnollisesti neiti J ja tällä kertaa myös herra S. Ps.Muutan neiti J:n naapuriin, mitähän siitäkin tulee....

Jaa, että semmonen eilinen. Olen erittäin ylpeä tuosta superkännisestä postauksesta.

Niin tosiaan, eilen oli Mahtava keikka ja ihana Täydellinen Mies. Muistikuvia ei ole turhan paljoa, mutta ilmeisesti Mister Perfect on kieltänyt mua käyttämästä facebookkia... En varmaankaan käyttänyt. Mutta, oli eilinen vallan hyödykäskin, puhuin Mister Perfectin kanssa siitä onnelapirimukaluksuskokaiinihuorasta - eikä niillä ole oikein juttua, ilmeisesti se ällö akka vaan luulee/haluaa/ajattelee niin. Puhuttiin myös aiheesta kun tutustuttiin - kerroin olleeni erittäin ihastunut Mister Perfectiin silloin ja MP sanoi, että niin hänkin minuun. Huom. OLI, OLIN..

Neiti J ja minä hukkailtiin baarissa toisiamme aivan jatkuvasti, mutta ilmeisesti on ollut ihan kivaa. Ilta päättyi mäkkiläskeilyyn, josta kumpikaan ei muista mitään ja mun polvessa on hirveitä ruhjeita ja satiiniavokkaatt on ihan kurassa. Hehe.

Tänään vielä Reckless Love ja huomenna kotiin. Kuopio on ihan vitun paska paikka, me oltiin MUKA neiti J:n kanssa niin kännissä että ei päästy mihinkään muuhun baariin ku siihen missä oli se keikka ! Oulussa vejetty jossain x10 enemmän humalassa baariin ilman mitään ongelmaa. Vittu mitä paskaa !

Niin, no menihän se niinkuin eilen epäilin ; heräsin Mister Korston kanssa omasta sängystäni. Päädyttiin samalla taksilla mun tykö, ja pantiin. Ja nukuttiin. Ja pantiin lisää. Harmi ettei pistepörssi kartu, kun olen jo Herra Korstosta yhet pisteet saanu (julkinen paikka paneminen). Niin mutta niin, keskusteltiin tässä aamu kaikkea jännää ja vähemmän jännää ja Mister Korsto haukku mut rumaksi, läskiksi ja tyhmäksi. Ah, ihana mies, eikös? mutta sehän siinä onkin - on ihanaa ihkuttaa miestä, jota ei saa helposti, ja joka hieman alistaa sut "huonommaksi ihmiseksi" Nimittäin, mulle tuli lähinnä fiilis, että PERKELE, minähän näytän minkälainen oikeasti olen ja vien sinut itselleni. Mister Korsto ei haukkuessaan toki ollut tosissaan, mutta ei nyt silti kovin hyvä mieli tullu. Jostain kumman syystä.

Neiti J lähti ihan eri jatkoille - ja luultavasti kartutti pistepörssiä 5 pisteellä, joten johto Neiti J:lle 16, mulla edelleen siis 11. Mutta sano herra korsto kivojakin asioita - kuten että suojelee mua kaikelta, mitä ikinä keksinkin pelätä.

Asiasta seittemänteen, mulla on hirveä darra. Ja tehän ette välttämättä tiedä edes,mitä moinen on. Jos mulla on hirveä darra jo pelkkä sängystä nouseminen aiheuttaa lähessydänkohtauksen. Lisäksi en saa nukuttua koska pelottaa. Oksettaa kokoajan. Ällöttää. Etoo. Tekee mieli röökiä, mutta ei voi polttaa kun lentäis laatta. Tuskanhikeä puskee. Skitsottaa. Missä ne ihanat ajat, kun väitin, että on krapula, kun vähän janotti ja väsytti. Saatana.

Puhuin tänään herra korston kanssa feissarissa monta tuntia. Tai minä suorastaan matelin, lirkuttelin, vihjailin ja maarittelin itseäni hänen luokseen (housuihin!) , mutta tyhmiä miehet kun ovat, ei hänkään oikein ymmärtänyt mun pointtia. Herra Korsto on enemmän sellainen kuuntelen, mietin - ja sanon sitten asiani tyyppinen ihminen, kun minä taas Töksäyttelen melkein mitä sylki suuhun tuo. Niimpä hyvin usein, jos keskustelukumppaninani - on se sitten IRL;inä tai netissä - on vähääkään hiljaisempi tapaus, josta en saa oikein mitään otetta päädyn paikkailemaan selittelemään ja lässyttämään tms.

Kaikessa jännityksessä keskustelun aikana, erehdyin mm. mainitsemaan, että Olen puolialasti. Sitten päädyin kertomaan, että NIIN,  EN TOKI yleensä hengaile kotonani PUOLIALASTI, vaan että tuossa ihan juuri saavuin suihkusta. Onneksi Herra Korsto vastasi vain nauravilla silmäniskuhymiöillä, (;D), ja häntäkin ehkä suuresti huvitti selitykseni. Hänen huumorintajunsa kulku kun ei jostain syystä ole oikein tullut minulle selväksi. Mutta puhuttiin me muustakin kuin mun puolialastomuudesta - kannusta kattilaan - Korsto on sairas, siis flunssassa, ja vihjaan hänen tarvivan hoitajaa (odottaen tietenkin kutsua saapua paikalle hoitamaan herraa :D). Korsto vastaa hymyilevällä naamalla, että olishan se kätevä.. Sitten noin nanosekunnin kuluttua hän kertoo, kuinka televisiosta tulee kohta KALASTUSOHJELMA. JOO VITTU KALASTUSOHJELMA, ja siinä me sitte puhuttiin siitä VITUN KALASTUSOHJELMASTA. Fisustus on oikeasti ihan mukavaa - mut hei jotain rajaa? Se mies sais puhua mulle vaikka hevosenkengistä jos olis tuossa vieressä - mutta että netissä - KALASTUKSESTA. Onneksi, ONNEKSI, on Google, ja ONNEKSI minä olen ennen fisustanut paljonkin ja osasin puhua asiasta jotain. En nimittäin usko >olenvitunmoinenneitienkäuskallalaittaamatoakoukkuun- ajatuksen kiehtovan ketään, joka oikeasti pitää kalastamisesta... Mutta niin, kalastellaanko?

ehkä Korsto jossain vaiheessa jääkin mun verkkoihin kiinni.

Ps. Kyllä tämä ihastus sais jo mennä ohi? 

Noniin, nyt se on tehty. Esitetty suora kysymys, sille korstolle siis; Haluaisitko joskus ehkä nähdä tai jotain? ja vastaus oli jaa-a. Jaa-a. VITTU JAA-A. Kiva vastaus olis ollut, Ei, en halua tai ihan että Joo. Mutta jaa-a.

Mutta, aina on kivintä tavotella jotain, mitä ei ehkä saa. Tylsiä ne liian helpot ihmiset, tai siis miehet. Ja minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että suoriin kysymyksiin pitäisi antaa suora vastaus. Oon kuitenkin jo niin iso tyttö, että kestän Ein. Tosin, ikävältähän tuo tuntuu, siltikin. Ja pohdittuani asiaa pitempään, hoksasin, että kysymyksen esittämin oli niin hankalaa sen takia, että en halunnut kuulla Eitä. En halunnut kuulla, että en kelpaakaan. Mutta, Jaa-a, on ihan yhtä paha kuin Ei. Tai hyvä, Neiti J ei arvosta mun ihastuskohtausta ko. henkilöön. Mutta, ilokseni, ja kenties teidänkin iloksi voin ilmoittaa, että kohta mun pään ihastusosio on suunnattu jonnekin ihan muualle, niinku aina ennenkin.

Palatakseni viimeviikonloppuun, Mister Perfect, joka ei olekaan niin perfect, oli nakannu neiti J;lle läpällä (kai), että oon neljän miehen kans vessassa.

Miksi just neljän? Epäilen vahvasti, että neiti J on seitsemänpromillen humalatiloissaan maininnu mun jo vanhasta tapauksesta, joka oli neljän miehen kans yhtäaikaa, tai näin itseäni lainatakseni "oli mulla kerran neljä miestä samassa sängyssä yhtäaikaa". Joka sinänsä VARMASTI taas kerran nostaa mun pisteitä mister perfectin silmissä.

Ja sitten tosiaan, mua hieman ahdistaa, kun se viikonloppuinen korsto, johon voisin ehkähiemanvähänkaivissiin olla ihastunut, on mun facebookissa. Kuten myös täydellisenmiehen.. ja kun ne molemmat on online, mun sydän vetää omia rytmejään, kun häiritsee, että jos ne vaikka puhuu musta. (en toki oleta, että olen kaupungin kuumin puheenaihe) mutta siis onhan se ihan mahollista? Jos esim, se korsto kysyis jotain Mister Perfectiltä minusta tjsptjsp.. ja sitten Mister Perfect olis sillee miten niin, jos ei jo tietäis mun pikku panoreissusta sen korston kämpille.. Niin sitte se ainakin viimeistään tietäis !

AI ETTÄ, SPEKULOINTI ON MUKAVAA. Mutta, miten aloittaisin keskustelun sen korston kanssa? Järkevästi? Kun oon ehkä ihastunut? Kun HEI MITÄ KUULUU, on aika tylsä, persoonaton, rasittava yms.

Kiitos, että edelleen on kävijöitä riittänyt, ja anteeksi, että en ole kirjoittanut ! NYT, LUPAAN, LUPAAN, että alkaa tulla tekstiä, kun on uus läppärikin (vihdoin!). Ja sitäpaitsi, mun kalenterikin on täynnä "kirjoita aiheesta plaaplaaplaa blogissa"

Aloitan viimeviikonlopusta, Täydellisen miehen bändillä oli privakeikka lauantaina, ja minä olin tottakai Neiti J;n kanssa paikalla. Keikka oli hyvä. Täydellinen mies ei niinkään, se kun on jostain hankkinut itselleen jonkun oikeasti onnelanpirikoksuleikkiluksushuoran, jonka aivotoiminta ei riitä älyämään, että jos istutaan samassa pöydässä, niin yleensä edes tervehditään ja esittäydytään. (eikä katsella pitkin nenänvartta, niinkuin kyseessä olis kaks 59-vuotiasta alkoholistia pummimassa euroa kadunkulmalla). Mutta niin, olen hyvin pettynyt Mister Perfectiin, enkä oikein tiedä, voinko enää edes sanoa, onko kyseessä niin Mister Perfect, kun aina ennen ajattelin.

Lisäksi, itse heräsin sunnuntaina aivan pirunmoisessa susikrapulassa, meinasin aamulla peljästyä sitä erittäin tatuoitua korstoa joka nukkuloi mun vieressä. Ja paikkakin oli vieras.. Eli, tapaus numero 59,.( Sitten kun on sata täynnä, pidän muuten bileet) Mutta, ajateltuani asiaa tarkemmin, se oli oikeastaan aika ihana se mies ! (ja valitettavasti Mister Perfectin kaveri) Voisin melkein leikkiä _taas_ hetken olevani erittäin ihastunut.

Lisäksi, tämä neiti vei Julkinen Paikka pisteet, kun löysi itsensä baarin vessasta Mister Perfectin erittäin tatuoidun kaverin kanssa.. Koomista olikin, kun marssin sieltä ulos päättäväisenä korsto käsipuolessani, Neiti J on vessan ovella, ja huutelee, ETTÄ JAA, IHAN KAHDENKESKEN KESKUSTELEMASSA JOO, IHANKO TOSI. EN OIKEIN USKO. Ja musta tuntuu, että kaikki paikalla olleet kuuli sen.....Voisin mm tuon jälkeen luulla, että Mister Perfect ei enää mitenkään voi tykästyä muhun tms. Mutta, Mister PErfectin huorasekoilun jälkeen, se ei ehkä edes haittaa. Kaiken kukkuraksi Mister Perfect + sehuora + muu seurue + bändinpojat, jätti meijät sinne paikkaan kylmästi, "koska meillä oli J;n kanssa muka niin paljon tekemistä" AHA?! ei edes ollu... Paitsi mulla ehkä sen korston kanssa, mutta Neiti J keskittyi vaan meidän henkilökohtaiseen tatskaajaan ihan kaverimielessä. Tyhmät miehet?

Pistepörssi ; 

Minä ; 11 pistettä ( 10p julkisella paikalla paneminen + 1 pussailupiste )

Neiti J ; 11 pistettä ( 5p paneminen + 6p pussailu)

Eli tasoissa mennään, mutta minä olen ollut kerrankin melkein kiltti, ja neiti J taasen EI ;)

 Ensinnäkin, mistä lähtien, Minä, joka aina pohjimmiltani olen pitänyt miehiä lähinnä kulutustavarana, olen alkanut ihastumaan johonkin muuhunkin läpällä ja einiin läpällä, mutta johonkin muuhunkin kuin Täydelliseen mieheen?? 

Maailmankirjat voisivat olla sekaisin. Vai onkohan muhun iskenyt joku yhtä sairas pariutumisen vietti (?) kuten muutamaan entiseen ystävään, jotka ovat kaikki päättäneet pyöräyttää pennut, ihan sen 18-vuoden iän kunniaksi. Onneksi luulen vihaavani lapsia, niin kyse ei ole mistään vitunperustanperheenvimmasta. 

Sinkkuelämässä kerrottiin eilen, että >Sinkkunaisen tärkein tehtävä on löytää Täydellinen Mies> Mutta mitä jos on löytänyt jo, ja kopionkin kaupan päälle (jotka jaettiin sullemulle periaatteella parhaanystäväni kesken) , ja ei saakaan kumpaakaan itselleen? Ja mitä jos vannoi jo sata vuotta sitten (okei, 5), että ei todellakaan soittele kenenkään miehen perään.. MISTÄ NE MIESPARAT EDES TIETÄÄ IKINÄ MITÄÄN?? 

Mutta itse ongelma oli se, että mää nyt ihan oikeasti haluan sen kopio yksilön miehekseni. Mutta mää en niin jumalauta soita sille, EN! Ja mää oon varmaan viissattaayheksäkytseittemän kertaa käyny katsomassa sen facebookkia (kuvaketta en kehtaa, kun siellä näkyy kävijät:D)   Ja kuten ei saduissa koskaan, minä en saa unelmieniprinssin ihastuttavaa kopiota, koska hän ei ota muhun yhteyttä. SÄÄLITTÄVÄÄ, odotin itseltäni enemmän.

Mutta ei se oikeasti edes haittaa, varmaan jo ens viikolla mulla on muuta mietittävää. Mutta jos ei olekaan?